Tämä kirjoitukseni on julkaistu seuraavissa lehdissä: Suomen Hollanninpaimenkoirat ry:n jäsenlehdessä Holsku 2/97, Lissunmustan lehdessä Pitkäkarvaposti 1/99 sekä käännöksenä Ruotsin rotuyhdistyksen lehdessä Holländaren 2/99 ja Norjan rotuyhdistyksen lehdessä Hollender'n 4/01 KELTAINEN HOLLANNINPAIMENKOIRA Kaikista muunnoksistä löytyy keltaisia Keltainen väri ei ole hollanninpaimenkoirilla hyväksytty väri. Nopeasti ajateltuna keltaisia koiria ei olekaan, eihän niitä näy missään. Mutta mitä tarkemmin asiaan perehtyy, sitä enemmän keltaista tapaa. "Raidatonta" väriä löytyy, yllätys-yllätys, kaikista muunnoksista. Tosin eniten pitkäkarvaisista. Valitettavasti tieto vaan on itse kaivettava esiin, sitä ei sinänsä ole tarjottimella saatavissa. Useimmat kasvattajat nimittäin kuoppaavat keltaiset koirat heti syntymän jälkeen, eivätkä mainitse sanallakaan nähneensäkään väriviallisia pentuja. Osa kasvattajista myöntää jonkin keltaisen pennun syntyneen, mutta lopetuttaa pennut muutaman päivän iässä. Sitten on joitakin jotka joko tietämättömyyttään (kuten allekirjoittanut) tai muuten hentomielisyyttään antaa pentujen jäädä henkiin. Puhutaan nyt keltaisesta, jotta kenenkään tulevan kasvattajan ei tarvitse kohdata vaaleampaa (ei ne kirkkaankeltaisina synny! eli katso viereistä kuvaa) pentua asiasta mitään tietämättä. Hyväksyttyjä ja ei-hyväksyttyjä värejä Poikkeavaa väritystä löytyy myös monista muistakin roduista. Esimerkiksi belgianpaimenkoira tervuerenissa harmaa väri on joissakin maissa kielletty (ei Suomessa). Myös boksereissa on oma "erikoisvärinsä". Aikanaan valkoiset bokserit tainnutettiin vähin äänin, mutta nykyisin ne ovat peräti hyvin kysyttyjä pentuja. Bokserilla valitettavasti värivikaan liittyy usein albiinogeeni ja kuurous (mikä alkujaan lieneekin syynä pentujen hävittämiseen). Hollanninpaimenkoirissa ei värivian tiedetä tuovan mukanaan mitään sairautta - keltaisuus vaan ei ole muuten suosiossa (voisiko olla kyse tosiasiasta, että keltaisen koiran väritys helposti herättää uskomuksia rodun lähisukulaisuudesta belgianpaimenkoira tervuereniin?! Ja kun muutenkin koiransa kanssa jatkuvasti törmää kuvitelmaan, että pitkäkarvainen hollantilainen on belgialaisen sekarotuinen jälkeläinen, niin ehkäpä ei ole kovin mieltäylentävää selitellä liki samanvärisestä koirasta, ettei se ole mitään sukua belgeille!) Periytymisoppia Keltainen väri on väistyvä geeni, eli tullakseen ilmiasultaa keltaiseksi pennun täytyy saada värin geeni sekä isältään että emältään eli molemmat vanhemmat ovat värivian kantajia. Keltaisen kantaminen ei mitenkään näy koirasta eikä ole selvitettävissä muutoin kuin kokeilemalla. Joten vain keltaisia pentuja saaneet yksilöt voidaan varmasti tietää kantajiksi. Toisaalta suurella varmuudella voidaan jokin yksilö todeta ei-kantajaksi kokeiltaessa yhdistää se varman kantajan kanssa. Tätä tämä on, rotumatematiikkaa! Keltainen jalostuskoira Nostetaanpa kissa (tai siis keltainen koira) pöydälle! Salaileminen ei vie rotua eteenpäin, joten tässä tosiasiaa keltaisista. Nyt puhun (lue: kirjoitan) vain pitkäkarvasta, josta eniten tiedän, mutta käydessäni Hollannissa Pauline van Vlietin luona (omistaa maailman kattavimman valokuvakokoelman hollanninpaimenkoirista) hän näytti meille kuvia myös lyhyt- ja karkeakarvaisista keltaisista. Hollannissa on aikanaan käytetty keltaista pitkäkarvaa jalostukseen, kun rodun geenipohja on ollut onnettoman kapea. Kyseinen koira on Mischa v.d. Osse Bossen (Arvensis' Doerack x Maske v.d. Breë) eli periytymisoppien mukaan sen molemmat vanhemmat ovat värikantajia. Kyseiset koirat löytyvät kaikkien Suomen pitkäkarvaisten takaa! Kuka siis kantaa keltaista ja kuinka monen polven takaa? Sitäpä ei meistä kukaan tarkkaan tiedä. Ainoa varma kokemukseen perustuva tieto on, että yhdistelmästä Aysal Langhe v't Noorder Erf x Svartskenens Antika Cinnamon (= Lissunmustan A-pentue) syntyi kaksi keltaista pentua, jotka on myös rekisteröity. Täysin ennalta-arvaamaton kohtalo kasvattajalle! Täysin musta koira (=liikaa raitoja) saa elää ja niitä jopa käy näyttelyissä, saa sertinkin ja käytetään jalostukseen (ja saa normaalivärisiä pentuja!), mutta keltainen (=liian vähän raitoja) ei kelpaa minnekään, vaikka sekin ei-värikantajan kanssa risteytettynä saa täysin normaalivärisen pentueen, ja värikantajan kanssa todennäköisyys keltaisista pennuista on 50% - 50 %. Tätä tämä on, toivotonta rotumatematiikkaa! Veli ja sen sisko, Lissunmustan Aslan Aysal ja Azarella Antika. Englanninkielisillä 'Longhairworld' -kotisivuillani olen listannut kaikki keltaiset ja keltaista geeniä kantavat koirat, jotka tiedän. Listaus ei taatusti ole täydellinen, koska monet kasvattajat yhä edelleenkin salaavat keltaiset pennut.